Kokemäenjoen kalajuhlat ennen vanhaan

Nakkilassa on harjoitettu nahkiaisen kalastusta kautta aikojen. Vuosina 1844 - 1845 kruunun kaikki kalavedet mitattiin ja kartoitettiin Kokemäenjoessa ja kymmenen vuotta myöhemmin tarkastettiin valtiovallan toimesta kalastuspaikat. Tärkeää oli se, että kuninkaanväylä oli vapaana joen keskivirrassa josta kalat esteettömästi pääsivät kulkemaan. Kokemäenjoki on Nakkilan kohdalla ollut aikanaan erinomainen kalastuskohde. Luonnon olosuhteet ovat luoneet mahdollisuuden laajamittaiseen kalastukseen. Muinoin kalarikkaan Kokemäenjoen parhaita antimia olivat lohi, siika ja nahkiaiset. Kansantiedot kertovat varakkaamman väen kautta maakunnan ennen vanhaan käyneen kesäisin parhailla pyyntipaikoilla juhlimassa ja herkuttelemassa lohi- ja siikakeitoilla. Tiedot kertovat Nakkilassa sijaitsevan Lammasten lahden kalajuhlien jatkuneen kautta vuosisatojen, miltei siihen asti kunnes lohen ja siian pyynti tokeilla 1930-luvun puolivälissä lopetettiin. Valtava oli se kalojen paljous - säilyneistä tiedoista päätellen - mikä Kokemäenjoesta vuosittain saatiin esim. siihen aikaan, jolloin Nakkila vielä kuului Ulvilaan.

Vielä vuosisadan vaihteessa oli kartanonomistajien ja talollisten kaikkialta maakunnasta Säkylää myöten tapana retkeillä pyyntiaikoina joukoittain Lammasten lahdelle siikaa syömään. Kyllä oli tokeitakin: Nakkilan alueella Lammaisten kolmen tokeen lisäksi oli vielä kylätokeet kaikissa muissa jokivarren kylissä. Niinpä aikoinaan kehkeytyi sananparsi: "Jos Isonkyrön pelto, Limingan niittu, ja Ulvilan kalavesi olis kaikki yhres, ni sihe soveis tul keisarinki asumaa". Nahkiaisia pyydettäessä papille kuului yhden aamun saalis vuodessa. Kalastuksen yhteydessä pidettiin rannalla "kalapaaleja", joihin tuli väkeä kuokkavieraina muistakin pitäjistä, mm. ulvilalaisia ja euralaisia. Siian mahaa sanottiin "moukuksi" ja koska euralaiset olivat mieltyneet siikasoppaan, sanottiin, että siian "moukusta" johtuvat "euralaisten isot nokat".

Nahkiaisen pyynti jatkui

Ikävä kyllä kaikkein kultaisimmat ajat ovat menneet ja kalajuhlat ovat historiaa. Suuret herkkukalat eivät enää sittemmin nousseet Kokemäenjokeen. Mutta nahkiainen, joen viimeinen arvokkaampi "kala", meni vielä pyydykseen vanhaan hyvään tapaan. Tämän omituisen ympyräsuun huomattavin pyyntipaikka Nakkilassa oli vielä 1940-luvulla Ruskilan koski. Nakkilassa oli vanhastaan yhdeksän toetta, joissa kaikilla oli valtion osuus. Ne olivat Kallion, Köönikän, Savikon, Kukonharjan, Viikkalan, Soinilan, Arantilan, Ruhaden ja Ruskilan kosket. Tokeitten paikat oli tarkkaan määrätty. Muutokset saatiin tehdä ainoastaan käräjillä. Tokeet oli rakennettava joka kevät uudelleen ja syksyn tullen ne olivat korjattava taas pois. Tokeet olivat suuritöisiä ja niissä käytettiin paljon puutavaraa, mm. suuria ja pitkiä hirsiä. Toe oli kuitenkin vain apuväline. Varsinaisia pyydyksiä olivat jykevätekoiset, puusta rakennetut varpumerrat. Toelahkon jäsenet olivat kukin manttaalinsa mukaan velvoitettuja joka vuosi tuomaan sovitun määrän tokeessa tarvittavaa erilaista puutavaraa, samoin toetta tehtäessä pitämään miehen tai useamman joka päivä rakennustöissä kunnes toe saatiin valmiiksi. Tämän jälkeen jäsen oli oikeutettu kalastamaan osuutta vastaavan määrän tokeessa.

Kuvernöörin nahkiaisen pyyntiä koskevat määräykset

Nahkiaisen pyydystämisestä kuvernööri antoi määräyksen v. 1866 kalastusasetuksesta. Pyyntiaika oli syyskuun puolivälistä vuoden loppuun. Toekalastusta saatiin harjoittaa heinäkuun alusta syyskuun 10. päivään. Nahkiaistokeiden rakentamisesta paikkakuntalaiset olisivat itse halunneet määrätä, mutta kuvernöörin mukaan tokeet tuli rakentaa kesäkuun 13. ja heinäkuun 1. päivän välisenä aikana ja toe purkaa ennen lokakuun 1. päivää. Kuvernöörin päätökset vahvisti senaatti vuonna 1879. Päätös ei tyydyttänyt kalastusta harjoittavia isäntiä, vaan nämä pyysivät muutosta kuvernöörin päätökseen nahkiaisen pyyntiä kokevalta osalta. Heidän mielestään kalastamiseksi määrätty aika oli aivan liian myöhäinen. Valittajat pyysivät entisiä oikeuksiaan saada aloittaa pyynti elokuun 15. päivä, koska muuten häviäisi koko nahkiaispyynti ja "siitä tultaisiin kertomaan kuin tarinaa ikään".