Tuntomerkit

Nahkiainen ei ole varsinainen kala vaan se kuuluu ympyräsuisiin, leuattomien selkärankaisten (Agnatha) yläluokkaan. Se poikkeaakin siten kaloista monien ominaisuuksiensa ja elämänvaiheidensa osalta. Tämä leuattomien ja selkärankaisten yläluokka on syntynyt 450 miljoonaa vuotta sitten ordovikikaudella. Kalaa nahkiainen muistuttaa kuitenkin niin paljon, että se on valittu Satakunnan maakuntakalaksi.

Aikuinen nahkiainen on muodoltaan matomainen, sen pinta
on limainen, pehmeä ja suomuton. Nahkiaisella on selkärangan sijasta taipuisa selkäjänne. Selkäranka on alkeellinen, rustosta muodostunut, mikä on ominaista myös esimerkiksi trooppisten vesien haikaloille. Haikalamaiseksi nahkiaisen saa muistuttamaan myös pään molemminpuoliset 7 kiduspariaukkoa.

Nahkiaiselta puuttuvat leuat ja kaloista tutut parilliset evät. Sillä on kaksi selkäevää, joiden lisäksi yksi pyrstöevä. Nahkiaisella on erikoisuutena ns. päälaensilmä, joka näkyy silmien välissä vaaleana kohtana. Sillä nahkiainen aistii valoa. Kun yhdeltä kyljeltä lasketaan kidusaukot, silmä ja päälaensilmä, saadaan yhdeksän "silmää". Monissa kielissä nahkiaisen nimi onkin "yhdeksänsilmä", esimerkiksi saksan Neunauge ja ruotsin nejonöga.

Usein nahkiaista erehdytään luulemaan sitä huomattavasti harvinaisemmaksi ankeriaaksi sen samanlaisen
ruumiinmuodon vuoksi.

Elinkaari ja lisääntyminen

Nahkiaisen elämänkaari poikkeaa täysin kalojen elämästä.
Se viettää mätivaiheen jälkeen neljästä kuuteen vuotta jokien pohjalietteeseen kaivautuneena. Tämän jälkeen se vaeltaa mereen.

Aikuinen nahkiainen elää meressä. Sen elinaika meressä on yleensä kahdesta kolmeen vuotta. Merivaelluksensa päätteeksi se nousee jokiin lisääntymään. Nahkiainen kutee vain kerran elämässään. Se kuolee useimpien lohikalojen tapaan pian kudun jälkeen. Nahkiaiset alkavat nousta ylös jokiin kutemaan alkusyksystä ja kutuaika kestää joulu-tammikuuhun asti.
Vähän ennen kutunousua nahkiaiset ovat lopettaneet syömisen kokonaan jonka jälkeen ne elävät joissa rasvavarastojensa turvin. Ne ovat ilman ravintoa lähes vuoden ennen touko-kesäkuun vaihteessa tapahtuvaa kutua. Näin ollen niiden rasvapitoisuus vähenee voimakkaasti kutua edeltävänä talvena.

Kudussa mätimunat lasketaan jokien sorapohjille. Koirasnahkiaisen tehtävänä on munien hedelmöittämisen
lisäksi kaivaa kutukuoppa, johon naaras laskee 4 000-35 000 mätimunaansa. Pari viikkoa kudun jälkeen mätimunista kehittyvät sokeat toukat, joita kutsutaan likomadoiksi. Ne uivat hiekkapohjaisille alueille ja kaivautuvat hiekan suojiin. Nämä toukat ovat noin 6-9 millin mittaisia ja silmättömiä. Ne elävät joen pohjalietteessä ennen lähtöään merelle. Joessa olleessaan ne eivät vielä kestä veden suolaisuutta. Toukat käyttävät ravintonaan bakteerien kuollutta orgaanista ainesta, eviä sekä eläin- ja kasvijätettä.

Viimeisenä jokivuotenaan toukat kokevat perusteellisen fysiologisen muodonvaihdoksen. Silmät kehittyvät, suu
muuttuu pyöreäksi imukupiksi, hampaat sekä hengityselimistö ja kidukset kehittyvät ja selkäevät kasvavat. Muutosvaihe kestää noin puoli vuotta. Kun nahkiaiset ovat valmiit vaellukseen, ne kulkeutuvat kevättulvan mukana mereen
ja aloittava 2 - 3 vuotta kestävän merivaelluksensa. Merivaelluksen aikana nahkiaiset kasvavat aikuisiksi. Parhaimmillaan nahkiainen voi elää kahdeksankin vuotta.

Ravinto

Mereen tullessaan ja muodonmuutoksen jälkeen nahkiaisesta tulee peto ja loinen. Nahkiainen käyttää ravintonaan mm. pikkukaloja, silakoita ja muikkuja. Se kiinnittyy ravintoonsa imukupin avulla, imeytymällä kalan kylkeen kiinni. Tämän jälkeen se kaivertaa saaliiseensa hampaillaan reiän ja imee
sen verta ja muita ruumiinnesteitä.

Se voi myös takertua saaliinsa kylkeen ja syödä sen lihaa. Silloin tällöin verkoista on saatu kaloja, joiden kylkeen nahkiainen on syönyt reiän.

Levinneisyysalue

Nahkiainen elää lähinnä suomen rannikkoalueilla Itämereen laskevissa joissa. Sitä kuitenkin tavataan myös joissakin sisämaan vesistöistä. Sisävesissä elävä nahkiainen on Järvinahkiainen, Itämeressä asuvan nahkiaisen järvimuoto. Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesialueet ovat tunnettuja runsaasta nahkiaiskannastaan. Keski-Suomessa elävät sekä pikkunahkiainen että järvinahkiainen. Nämä lajit ovat sopeutuneet elämään koko ikänsä makeassa vedessä. Järvinahkiaisia elää ainakin Päijänteessä, Leppävedessä ja Konnevedessä.

Maailmanlaajuisesti nahkiaista esiintyy lauhkeilla vyöhykkeillä sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla. Eri lajeja on kaiken kaikkiaan olemassa lähes 30, joista suomessa elää kolme. Kantoja on arveltu olevan 30 - 40 joessa. Kantojen säilymiseen on vaikuttanut se, että nahkiainen ei ole kärsinyt samalla tavalla jokien rakentamisesta kuin vaelluskalat.

Nahkiaisen pyynti

Kalastuslain mukaan nahkiainen on rauhoitettu
huhtikuun alusta elokuun 15. päivään saakka.
Kutuaika aika on vilkkaimmillaan kuitenkin vasta
syys- lokakuussa, jolloin käytännössä saadaan
parhaimmat saaliit.

Nahkiaiset uivat mertoihin ainoastaan öisin,
joten pyydykset koetaan aina aamuisin.
Parhaiten saaliita saadaan pimeinä, pilvisinä
ja sateisina öinä kun nahkiainen liikkuu vilkkaasti.